Oon aiemmin ollu kahdessa pitkässä parisuhteessa, ensimmäinen kesti 4 vuotta ja jouduin kärsimään parisuhde väkivallasta, seuraava avokki olikin sitten niin välinpitämätön kun vaan vähänkin voi olla, lisäks käytti mua taloudellisesti hyväkseen.
Nyt mulla on mies joka haluaa olla vieressä, joka tuo mulle suklaata ja joka kotona olleessaan suostuu tulemaan käymään mun luona vaan, koska mä kaipaan halia.
Mies tietää, että mun on vaikee olla jos joku koko ajan roikkuu mussa, mutta oon alkanu tottumaan läheisyyteen. Ja koska mun on oikeesti hyvä olla miehen kanssa niin se helpottaa läheisyyteen tottumista.
Nyt kun mies on ollu ulkomailla torstaista lähtien niin mulla on jotenkin vaan entistä rakastetumpi olo.
Mies laittaa joka päivä tekstareita sieltä, kyselee kuulumisia ja vointia :)
Eilen kyseli että oonko saanu tarpeeks suklaata kun hän ei oo ollu tuomassa, ilmotti tuovansa mulle kaikkea kivaa kun tulee takasin Suomeen :) Ja ilmotti että hän on päättänyt että haluaa muuttaa mun kanssa yhteen :)
Eli perjantaina muutetaan miehen kirjat mun luo ja ollaan virallisesti avoliitossa :)
Hirvittävä ikävä miestä ja en millään jaksais odottaa torstai iltaan, että näen sen taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti